En ole koskaan ollut mikään puuterinaama, jos näin nyt saa sanoa. Äitini ei harrastanut meikkaamista, enkä itsekään ole siihen oppinut vaikka kovasti olenkin yrittänyt. Vaihto-oppilasvuotenani Amerikassa käytin kyllä huulipunaa joka päivä, lähinnä yleisin painostuksen vuoksi, mutta kotiutumiseni jälkeen se jäi noin vuoden - kahden sisään. Sen jälkeen en ole huulipunaa käyttänyt kuin ajoittain juhlimaan lähtiessä. Enkä sielläkään sitä yleensä ole muistanut lisätä.
En käytä myöskään meikkivoiteita, enkä kanna puuteria mukanani. Tai kannan joskus, mutta en muista laittaa sitä. Meikkivoidetta yritän aina silloin tällöin laittaa naamaani, mutta melko pian sen jälkeen tulee sellainen olo, kuin olisi naama täynnä pakkelia ja ahdistaa. Aikaisemmin käytin päivittäin ripsiväriä ja kulmaväriä, sekä peiteväriä silmien alla, mutta nyt olen laitattanut ripsipidennykset jo muutaman vuoden ajan, enkä siis käytä enää ripsiväriä. Enkä peiteväriä silmien alla, koska ripset virkistävät lookkini niin hyvin.
No, missä sitten on ongelma? Eihän meikinkäytön vähyys ole huono asia, jos itse ihossaan viihtyy. Ei niin, mutta jos ihmisellä on n. 20kpl erilaisia luomivärejä, 12 kpl huulikiiltoja, ainakin neljä erilaista kiillepuuteria, kaksi avattua poskipunaa ja niin edelleen, niin luulisi meikkaamisen maistuvan.
Ilmeisesti vain tykkään kauniista asioista. Purkeista ja purnukoista. Ja uutuusmeikeistä. Ja laadukkaista uutuusmeikeistä. Eli ei edes mikään halpa harrastus. Mistä sitten ongelmaan ratkaisu?
No, ainakin näistä päätöksistä:
Jatkossa ostan enintään yhden luomivärin /vuosi.
Ostan meikkejä harkiten (hahahha, harkinta ostopäätöksissä on kulutusmaanikolle hyvä ohjenuora) Huulipunia voin ostaa myös 1kpl/vuosi jos on aivan pakko. Ja huulipunaksi luetaan myös huulikiillot. Poislukien Diorin Addict Lip Maximizer, koska sitä ihan oikeasti käytän. Ainakin 1-2 kertaa viikossa.
Peitevärin ostan vasta kun vanha on loppunut (tai mennyt pilalle, kuten nykyinen, joka haisee pahalle).
Täytyy kyllä myöntää, että lapsen saaminen ja sen ensimmäisen 6kk koliikki olivat aika suuri syy siihen, että vuonna 2013 en ostanut yhtäkään uutta luomiväriä tai huulipunaa! Joten pohjatyö on tehty, nyt pitää vain jatkaa matkaa purnukkariippuvuudesta toipumisen pitkällä tiellä.
 |
| Viime vuoden MUST-hankinta, toki täytyy puolustautua sillä, että edellinen kulmaväripaletti alkoi haisemaan oltuaan kolme vuotta käytössä. Ja kulmia kuitenkin laitan vähintään kerran viikossa ja useammin, kun käyn töissä. Nyt kuitenkin olen havainnut olevani enemmän kulmakynäihminen kuin tälläinen palettiväreillä toimiva tapaus. |
 |
| Tässähän näitä, huulipunia, luomivärejä, puutereita, poskipunia… |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti