No se on se sinivalkoinen jalanjälki. Se, mikä jää kun Suomessa valmistetaan jotakin. Sillä maksetaan veroja ja pyöritetään palveluita. Lapsilisiä, päiväkoteja, alakouluja, yläkouluja, terveyskeskuksia, vanhainkoteja, kirjastoja, lukioita ja niin edelleen. Suomen bruttokansantuotteesta 1/3 on tullut teollisuudesta ja tuo määrä on pienenemään päin. Ja nyt se alkaa näkyä. Työttömyys lisääntyy, palveluja karsitaan, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Ja me valitamme ja valitamme ja sitten menemme H&M:lle ja ostamme vaatteita, joista ei jää Suomeen muuta kuin kilo sitä itseään. Jätettä ja lisää jätettä. Ja muutaman ihmisen palkka. Selitämme itsellemme, että meillä ei ole varaa ostaa kotimaisia vaatteita, koska ne ovat kalliita. Tai tyylittömiä. Tai meillä ei ole aikaa perehtyä asiaan niin, että tekisimme ostopäätöksemme sen perusteella miten ja missä tuote on valmistettu. Selityksiä, selityksiä.
Ei kenelläkään voi olla niin kiire saada itselleen uusia vaatteita, ettei asiaa ehtisi miettimään. Ja kuka meistä oikeasti, siis ihan oikeasti, edes tarvitsee uusia vaatteita? Ja eikö kerralla kannattaisi ostaa hyvälaatuinen vaate, joka kestää? Ja sellaisen ostaminen vaatii hieman taustatyötä. Mutta se kannattaa. Sillä ihan jokainen kotimainen vaateostos lisää kotimaista työllisyyttä, meidän verorahoja, meidän hyvinvointia. Ja kotimainen ostos on eettinen ja ekologinen. Eettinen, koska meillä on ay-liikkeet ja työajansäädännöt. Ekologinen, koska esimerkiksi Nanson vaatteet ovat kestäviä. Miksi me emme sitten osta niitä?
Ei mun päähän vaan mahdu, miksi meitä ei kiinnosta meidän oman yhteiskuntamme hyvinvointi. Tai se, että joku pieni ihminen jossakin kaukaisessa isossa maassa uhraa terveytensä jotta me saisimme halpoja vaatteita joita emme edes tarvitse. Ehkä joku joskus vielä selittää tämän asian niin, että minäkin ymmärrän.
No, kunhan harmittaa kun Nanso vaihteeksi ilmoitti vähentävänsä työntekijöitään. Onneksi tämä lama yltää nyt jo kaikkialle eikä kukaan (edes kunnan virassa pönöttävät) ole enää turvassa. Sairaaloita ja kouluja suljetaan surutta ja nekin turvalliset ammatit joiden työllisyys on ollut hyvällä tasolla, ovat uhattuna. Onneksi siksi, että eihän ihminen tajua miten huonosti asiat voivat olla ennen kuin ne ovat oikeasti tosi huonosti. Ehkä mekin sitten joskus ymmärretään, ettei hyvinvointivaltio ole mikään ikuinen itsestäänselvyys vaan sen eteen on nähtävä vaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti