Sukulaislapsille graffittitaulut. Nämä on tehty maalitusseilla, laatikossa odottaa kynäruisku jota en ole vielä oppinut kunnolla käyttämään. Itse en ole tyytyväinen ja nyt kun näitä kuviakin katselee, niin löydän vaikka kuinka monta kohtaa jotka pitäisi korjata.
Taulut on tehty vanhojen puupalapelien kääntöpuolelle, haalin niitä jokin aika sitten kirpputorilta. Ei mene päivää tässä elämässä, etten miettisi sitä kuuluisaa pyörästä pois hyppäämistä ja sitä, että ihan hetken panostaisi käsillä tekemiseen. Jotenkin sitä miettii koko ajan, että sitten myöhemmin, sitten myöhemmin. Mutta mitä jos sokeudun ensi viikolla, menetän oikean käteni tai kuolen sydänkohtaukseen? Kadunko sitä, etten ottanut aikaa itselleni tärkeän asian tekemiseen vai kuolenko onnellisena?
Kuolisin kyllä onnellisena, koska minulla on maailman paras perhe mutta kyllä silti harmittaisi, etten ottanut sitä kuuluisaa irtiottoa vielä kerran elämässäni. Eläkkeellä ehtii joo, jos sinne asti joskus pääsee ja on vielä kunnossa jotain tehdäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti