sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Matkustamisesta

 Olen matkustanut aina paljon. Lapsena reissasimme perheen kesken laskettelemassa. Etelän matkoja ei kyllä silloin tullut harrastettua, mutta olihan noissa alppimatkoissakin jo matkustamista. Olen käynyt mummoni kanssa 12-vuotiaana Italiassa ja 15-vuotiaana lähdin vaihto-oppilaaksi Pohjois-Amerikkaan, Louisianaan. Olen käynyt siellä myös sen jälkeen kaksi kertaa vierailemassa. Olen purjehtinut Atlantin yli kuunari Helenalla. Olen viettänyt yhden talven Sveitsissä kausilaisena, eli siivosin kämppiä sunnuntaisin ja laskettelin muuten. Kouluaikana teimme bussiretkiä Alpeille joka pääsiäinen, olin seitsemänä vuonna mukana. Olen reppumatkannut kuukauden Australiassa ja ollut yksin sukeltamassa Thaimaassa. Ja siellä ja täällä ja tuolla.

En ole elänyt elämääni niin, että olisin päässyt paljon reissaamaan mutta tilanteiden salliessa olen lähtenyt ja palannut. Joka ikinen reissu on ollut omalla tavallaan opettavainen ja mieltä avartava. Toisilla reissuilla on viihdytty paremmin ja toisilla huonommin. Olen myös huomannut, että parhaat reissut tulee tehtyä yksin. Silloin tutustuu aivan eri tavalla ihmisiin ja toisaalta saa olla omassa rauhassaan ja tehdä asiat omalla tavallaan.

Niseko, tuo jokaisen vapaalaskijan paratiisi. Lunta loputtomiin. 

Sanomattakin selvää, että lapsen ja koiran myötä oli aika rauhoittua. En toki väitä, etteikö lapsen kanssa voisi matkustaa ja mennä, mutta se ei nyt vain enää tunnu omalta jutulta. Toisaalta olen saanut mennä ja tulla niin paljon, etten tällä hetkellä kaipaa oikeastaan mihinkään. Toki levoton sielu on aina levoton sielu ja muutama haave vielä on, mutta matkajalkaa ei varsinaisesti vipata. 

Yksi syy siihen vipattamisen vähyyteen on se, että en halua tehdä pikamatkoja. En halua kuormittaa hiilijalanjälkeäni reissuilla, joissa lennän muutamaksi päiväksi Pariisiin tai viikoksin Kyprokselle. En toki tuomitse niitä, jotka niin tekevät mutta jotenkin tuntuu, että matkustaminen on yksi asia josta olen valmis tinkimään. Toki, jos en olisi jo matkustanut niin paljon kuin olen, voisin olla asiasta eri mieltä. 

Australiassa oli lämmintä ja halpaa. Nyt, kiitos euron huonon arvon, ei reppureissaaminen enää tulisi onnistumaan vastaavalla budjetilla. 
'

Haluan kuitenkin, että lapseni pääseen pienestä pitäen matkustamaan jos tuntuu siltä, että lapsi siitä nauttii. Mutta nyt, kahden vuoden iässä, en oikein koe mielekkääksi tehdä pitkiä reissuja lapsen kanssa koska muistoja siitä ei lapselle itselleen juurikaan jää. Mutta muutaman vuoden päästä, kyllä. Haaveissa olisi ainakin kerran viedä tuo mies Japaniin laskemaan puuteria ja Amerikassakin olisi vielä kiva käydä. Jotenkin Vegasin näkeminen on aina kiinnostanut minua ja Disneyland. Rakastan huvipuistoja ja ennen kaikkea niitä laitteita. Mutta tuollainen Pohjois-Amerikan reissu pitäisi myös tehdä niin, että siellä oltaisiin pidempään, vähintään kuukausi. 

Ja Australiassa olisi myös kiva käydä, koralliriutta oli mahtava kokemus mutta siinäkin alkaa omaatuntoa kolkuttamaan se, mitä turismi tekee riutalle. En tiedä, ehkä se riutta saa nyt jäädä. Toki aina voisi ajatelle niin, että eihän se MINUN matkustamiseni ole mikään ratkaiseva tekijä, mutta lähtökohtaisesti haluan elää elämäni niin, että nimenomaan minun teollani ja minun ratkaisuillani on vaikutusta. 

Reissatessa sattuu. Kun Japanissä järisi 2011, niin me olimme Tokiossa. Olihan sekin kokemus. 

Islannissa tuli käytyä melko pian sen jälkeen kun talous siellä romahti. Eipä sitä huomannut muusta, kuin että kaikki ei ollut enää ihan niin kallista kuin aikaisemmin. 

Vaikeita ratkaisuja. Kun aloitin tämän kirjoittamisen, olin tehnyt päätöksen etten halua reissata enää ja siitä tulin kirjoittamaan. Mutta kun selasin noita valokuvia ja aloin miettimään mitä kaikkea olisi vielä kiva tehdä, niin alkoi se tuttu tunne vatsanpohjassa painamaan. Olisi niin kiva käydä vielä tuolla ja tuolla ja siellä ja ääh... Onneksi kesälomaa ei ole ja olen luvannut olla töissä vielä pitkään. Ei tarvitse siis miettiä mihin lähtisi, kun ei voi lähteä. Ja luonto kiittää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti