Uhanaa ja Suppia

Ihanan Uhanan kesämallisto julkaistiin jo useampi viikko sitten. Pupukuosi iski jälleen ja tilasin kolme tuotetta mallistosta, joista kaksi muuta olenkin jo esitellyt. Tämän päivän tekstissä esittelyvuorossa on sitten viimeinen kolmeesta, eli maksimekko. Mekko, jolla on pituutta niin paljon, että se riittää pisimmillekin meistä. Kerrankin, voisi joku pitkä iloita.  

Itselläni on mekosta M-koko, oma pituus on 168 cm ja kengissä tänään korkoa 10cm. Eikä mekko laahannut maata. Eli ainakin sellaiselle 178cm pituiselle sopii oikein hyvin. Uhanan vaatteita löytää Weecos.comista, Tampereen Sokokselta ja Kerästä sekä Yalosta eli Helsingin Nudgesta. Ja Tampereen  Seelestä, jolla on muuten nykyään verkkokauppa! 

Ja jos miettii, miksi Uhanan vaatteet kuuluvat shoppailuhullun wannabe-ekoihmisen blogiin, niin nämä ihanat vaatteet tehdään pientuotantona Suomessa, suomalaista työtä tukien joka ei toki ole vielä mikään ekoteko itsessään. Uskon kuitenkin näissä pienten valmistajien vaatteissa laatuun. Siihen, että vaatteen mennessä liian nopeasti rikki, voin viedä sen suoraan valmistajalle ja pyytää korjausta. Näissä pienissä tuotantomäärissä hävikin määrän on myös pienempi kun vaatteet voidaan rauhassa myydä loppuun kun uusi mallisto ei heti puske niskaan. Ja kun matkat ompelijalta kauppaan ovat lyhyet, säästyy energiaa. Ja kuten aina aiemminkin, haluan tukea kotimaista työtä vaikka pelkästään kotimainen työ ei ole tae ekologisuudesta. Mutta se on tae toimivasta hyvinvointiyhteisskunnasta. 

Maksimekko ei istu kovin helposti tällaiselle painoindeksin mukaisen normaalipainon yläpäässä heiluvalle, mutta kiitos Suomen kesän, mekon pituus tulee tarpeeseen ja näin ollen sitä voi käyttää vaikka se ei parhaiten istukaan. Mekon lisäksi päivän asuun kuuluu Kainon syli-neule, joka on loppuunmyyty. Harmi, sillä tämä neuletakki on yksi lempivaatteistani. Ongelmaksi omalla kohdallani muodostuu aina se, että lempivaatetta ei meinaa raaskia käyttää, ettei se kulu käytössä. Siitä syystä olen ajoittain ostanut hyväksi todettua vaatetta kaksin kappalein, jolloin raaskin käyttää niitä enemmän. Musta neule on myös todella monikäyttöinen. Toivottavasti Kaino vielä ottaa tämän uudelleen tuotantoon. Vinkvink. 

Tämän päivän kuvat olivat jälleen isku vasten itsetuntoa. Haluan olla luonnollinen ja elää terveellisesti, mutta kuvissa näytin lähinnä harmaalta muhkulta, jonka hiukset ovat likaiset ja sikinsokin. Välihuomautuksena todettakoon, että hiukset eivät olleet likaiset, mutta työpäivän jäljiltä litistyneet. Mutta naama on harmaa, etenkin näin perjantaina useamman valvotun yön ansiosta. Meillä on nukuttu huonosti lapsien, aikuisten ja koiren puolesta.

 Kaipaan myös lihaksiani. Sitä, kun voi käyttää mekkoa ilman, että käsivarret näyttävät tukeilta. Eniten kaipaan kuitenkin sitä lihasten tuomaa hyvänolontunnetta, sitä kun jaksoi ja vaatteet eivät kiristäneet. Olen yrittänyt syödä hyvin ja liikkua enemmän, mutta väsymys tuntuu iskevän kerta toisensa jälkeen. Väsymys, joka saa laiskan kaatumaan sänkyyn sen sijaan, että lähtisi lenkille ja ostamaan pitsan, sen sijaan että tekisi terveellistä ruokaa kotona. 

Tiedän, että monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Lapsen syntymän jälkeen liikunnan määrä vähenee ja ruoanlaiton suhteen tekee mieli oikoa. Mutta mikään muu ei tuo piristystä arkeen niin hyvin, kuin terveellisest elämäntavat ja niihin yritän itsekin panostaa päivä päivältä enemmän. Vielä siinä onnistumatta. Olen kuitenkin tällä viikolla onnistunut kahteen otteeseen syömään salaatin ilman lihaa ja olen siitä niin ylpeä. On mahtava fiilis opetella pois siitä tavasta, että jokaisen lämpimän ruoan pitäisi sisältää lihaa. 

Omaan ulkonäköahdistukseen liittyen (ahdistaa, että ahdistaa vaikka haluan todellakin olla ahdistumatta): elämäntaparemontti toteutuu hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Olen saanut vähennettyä sokeria ja rasvaisia ruokia ja olen myös saanut liikuttua enemmän. En toki tarpeeksi. Mutta liikkumisen lisäämiksesi hankimme perheeseen toisen suppi-laudan. 

Ja hankin myös itselleni märkäpuvun, ihan vain ettei oma kesäurheiluni ole säästä kiinni. On kyllä tullut taas ostettua ja hankittua, jopa niin paljon että ahdistaa vaikka kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja ja tulevat varmasti käyttöön. Jotenkin kuvittelin ja toivoin, että tämän blogin pitämisen myötä saisin ostoskäyttäytymiseni kohtamaan sisäisen ekoihmiseni, mutta se tapaaminen ei ole vielä täysin toteutunut. Ostan vähemmän ja paremmin tuotettua kuin aiemmin, mutta ostan edelleenkin aivan liikaa. Ja kun saan yhden haaveen ostettua, niin haaveilen jo seuraavasta. 

Nyt yritän jälleen olla ostamatta mitään.