lauantai 22. elokuuta 2015

Huutonetistä ja Facekirpuista

Koska tykkään ostaa tavaraa, aivan liikaa tavaraa edelleenkin, niin olen päätynyt myös myymään tavaraa. Lähinnä siis vaatteita. Monesti oikeutan itselleni jonkun uuden ihanuuden ostamisen vain sillä, että tiedän että saan sen myytyä. Huono tapa, todellakin. Tälläkin hetkellä vaatehuoneeni on täynnä kasoja, joista osa on jo myynissä, osa on menossa livekirpulle (eli sellaiselle oikealle, fyysiselle kirpputorille) ja osa odottaa, että raahaan ne Hopeen. Tavaran määrä ahdistaa ja silti ostan sitä lisää. Sairasta, tiedän sen. Mutta kun ahdistun, laitan tavaraa myyntiin. Ja kun ahdistun, niin ostan sitä lisää.



Olen myynyt Huuto.netin kautta parisen vuotta tavaraa. Tykkään Huuto.netissä siitä, että siellä on käytössä palautteet. Eli ihmiset näkevät miten muut kauppani ovat menneet ja sitten toivottavasti rohkaistuvat ostamaan minulta tavaraa. Olen saanut sitä kautta myytyä paljon kenkiä ja vaatteita, itse asiassa niin paljon, että "pääsin" tehomyyjäksi. En oikein huomannut sillä suurtakaan vaikutusta Huutoplus-palveluihin, joista olin hetkeä aikaisemmin maksanut lähemmäksi 10 euroa. Mutta huomasin vaikutuksen siinä, että tehomyyjänä joutuu maksamaan provikkaa Huuto.netille jokaisesta toteutuneesta kaupasta. Nyt sitten menetin tehomyyjän statukseni, kun en ole tehnyt tarpeeksi kauppaa (myyntikelpoiset tavarat ovat vähentyneet kaapeistani sitten kuitenkin) ja heti perään menetin maksamani Huutoplus-palvelun, mikä tehomyyjälle oli kuitenkin ilmainen. En ole lukenut pienellä painettua printtiä käyttöehdoista, mutta tuntui hieman oudolta. Maksoin palvelusta, sain ilmaisen palvelun (paitsi provikat) ja menetin ilmaisen palvelun ja sitten menetin maksetun palvelun. Jonka piti olla 12 kk voimassa mutta ehdin käyttää sitä vain 1 kk ennen kuin siitä tuli ilmainen.


Huutonetin käyttö on myös ajoittain haastavaa. Teet ilmoituksen, lataat kuvat ja yrität julkaista, niin ilmoitus katoaa. Ehkä vika on itsessäni, omassa koneessani tai jossakin muualla ärsyttävää se on silti. Yleensä saan tehtyä yhden ilmoituksen ongelmitta ja seuraavan kohdalla sitten alkaa tämä katominen. Jokin aika sitten huutonettiin tuli ominaisuudeksi tarjousten tekemisen mahdollisuus, mikä on kyllä plussaa. Välillä vain tuntuu siltä, että pyyntihinta pitäisi laittaa isommaksi ihan vain että ihmiset saavat tarjota ja kokevat sitten tinganneensa. Itse kun tykkään pyytää suoraan sen hinnan mitä haluan.

Mutta tarjouskaupasta päästäänkin sitten niihin ongelmiin nettikirppistelyssä, mitkä ärsyttävät. Jos ostan paidan 60 eurolla, sovitan sitä kerran ja laitan sen myyntiin 30 eurolla, on paita liian kallis. Lasken hinnan 15 euroon postit sisältäen (ja nehän on sen 2-8 euroa), sitten alkaa kyselyt. Mikä materiaali? Joustaako? Mitat? Onko sovituskuvia? Missä päin sijaitsee? Miten on pesty (tätä kyllä kyselen itsekin koska yritän välttää hajusteuitettuja vaatteita)? Onko varastoitu ulkona vai sisällä? Onko pesunukkaa? Onko rummutettu? Pääseekö sovittamaan? Sitten varataan ja perutaan ja jonotetaan ja perutaan. Huoh. Lisäksi kuvien pitäisi olla hyvässä valossa otettuja ja vaatteiden silitettyjä. Anteeksi nyt vain mutta oikeasti? Ymmärrän kyllä, että halutaan varmistaa tuotteen sopivuus koska palautusoikeutta ei ole, mutta silti. Jos vaate maksaa 1/6 alkuperäisestä niin siihen sitten pitäisi myyjän vielä käyttää kaksi tuntia aikaa että saa sen myytyä? Vaate pitäisi pestä, silittää, mitata, kuvata ja mielellään vielä googlettaa sovituskuvia jos omaa kuvaa ei halua jakaa. Sitten vielä lataat kuvat koneelle ja teet ilmoituksen. Hyvässä lykyssä nettisivut kaatuvat muutaman kerran ennen kuin saat ilmoituksen ladattua ja valmiiksi.


Olen ehkä hieman suuripiirteinen tässä asiassa, mutta mielestäni liialla nypertämisellä kärsii koko kirppispointti. Osta se paita, jos haluat. Jos se ei sovi, myy eteenpäin. Koska ihan oikeasti, kaikista eniten ärsyttää ihmiset jotka kyselevät ja ihmettelevät eivätkä kuitenkaan osta! Välillä tuntuu, että Huutonetissä on sellaisia harrastelijakyselijöitä, jotka eivät edes halua ostaa. Ymmärrän kyselyn jos tuote on kallis tai harvinainen tai jotenkin epämääräisen näköinen, mutta kun perus t-paidastakin keksitään kymmenen kysymystä. Olen kerran jopa joutunut selvittämään useamman kysymyksen verran, miksi käytetyn DVD-paketin kunto oli "hyvä" eikä "uudenveroinen" jos ne olivat vain kerran katsottu läpi ja olivat ehjät.

Myönnän kyllä, että itsekin joskus kyselen. Mutta monesti kuitenkin ostan sen suurempia kyselemättä ja sitten tosiaan myyn eteenpäin jos ei kelpaa. Vaivansa siinäkin, mutta vaikka kuinka kyselisi ja tuumailisi ja mittailisi. niin mitään takuuta tuotteen sopivuudesta ei kuitenkaan ole. Mutta nettikirpikset ovat silti mielestäni hyvä ja pääasiassa toimiva idea.

Jos nettikirppistelystä tehdään liian vaikeaa, ihmiset vievät äkkiä tavaransa mielummin roskiin kuin alkavat näkemään vaivaa. Olen kyllä saanut tavaroitani myyytyä ilman sen suurempia selvityksiä enkä aio jatkossakaan lähteä sen kummempiin myyntipuheisiin alle 50 euron tuotteissa. En myöskään jatkossakaan myy käyttämättömiä tuotteita pilkkahintaan. Silloin mielummin lahjoitan ne pois. Hienoa on kyllä ollut huomata, miten paljon ihmiset nykyään myyvät ja ostavat käytettyä. Että kaiken nipottamisen jälkeen ollaan kuitenkin positiivisella suunnalla.

On muuten mielenkiintoisia nämä 30 000 ihmisen kirppisryhmät Facessa jonne aina ilmaantuu uusia jäseniä, jotka länttäävät ne myyntikuvat seinälle, ihmettelevät sitten miksi ne on poistettu ja monesti vielä pahoittavat mielensä kun pyydetään lukemaan säännöt. Miksi ne kuvat ei voi olla siellä seinällä? Mutta nyt kun meidän paikallisfacekirpussa oli villit päivät ja seinällä oli tuhat kuvaa niin voin kertoa, että se ei oikeasti toimi. Eli ei kuvia seinälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti