Muumimaailmasta

Tein päätöksen jo jokin aika sitten, että jatkossa keskitymme enemmän kotimaan- kuin ulkomaanmatkailuun. Yksi syy siihen on lentämisen aiheuttama kuorma ekojärjestelmälle, johon matkustamista rakastavana taisin herätä lopullisesti vasta tehtyäni Helsingin Sanomien vihertestin. Ei auta, että menen junalla töihin jos lennän kerran vuodessa lomamatkalle. 

Lentoliikenne ei pelkästään kuluta muihin liikkumismuotoihin verrattuna noin kymmenkertaisesti energiaa matkustettua kilometriä kohden vaan on myös materiaaliteknisesti kyseenalaista. Jokainen keskipitkä lentomatka sylkee - jokaista matkustajaa kohden - taivaalle omakotitalon vuosittaiset lämmitysöljyt pakokaasuina ja palamattomina sivutuotteina. (lento.katastro.fi) Lisää voi lukea  myös. täältä.

Näin ollen päätin panostaa jatkossa kotimaanmatkailuun ja nyt kun kesä vihdoin alkoi, suuntasimme Muumimaailmaan koska yksi lapsen harvoista suomenkielisistä ja ymmärrettävistä sanoista on Muumi. Lähdimme matkaan lauantaiaamuna tiedostaen ajomatkan vievän kolme tuntia ja että perillaoloaikaa ei olisi kuin kuusi tuntia. Lapsi ei nukkunut autossa koska unohdimme unipupun kotiin (maailman surkein ääni oli se takapenkiltä kuulunut "pupuuuu" kun unikaveria ei ollutkaan) ja perillä oli melkoisen mielenkiintoinen kaveri meillä seurana.

Pysäköimme S-marketin läheiselle parkkipaikalle, jossa maksoimme 8 euroa pysäköinnistä ja lähdimme bussilla Muumimaailmaan. Bussi jätti meidät satamaan minkä jälkeen etsimme ensin Muumimaailmaa, sitten kylttiä Muumimaailmaan ja lopulta etsimme ravintolaa. Harvoin olen niin pihalla kuin nyt, kun Muumimaailmaan osoittanut pienen pieni kyltti näytti aivan toiseen suuntaan kuin mistä Muumimaailma löytyi ja se silta, mistä puhuttiin nettisivuilla ole 500 metrin päässä siitä bussipysäkistä ilman suoraa näköyhteyttä. Onneksi matkalla oli mukava ravintola. 

Nielaisin muutaman kerran ylimääräistä kun maksoin meistä kolmesta 81 euroa sisään. Oikeasti, ihmiset pitävät Särkänniemiä kalliina? No, lapsen ilon katsominen oli sen kaiken arvoista. Parasta taisi olla maskottien näkeminen, mutta harmistuin kyllä siitä, että kaksivuotias jäi näiden tapaamisessa aikuisten jalkoihin. Aikuisten, jotka halusivat kuvata omia lapsiaan ja tönivät muita taaperoita pois tieltä. Onneksi se ei lapsen iloa haitannut. 

Lapsi jaksoi yllättävän hyvin kolmisen tuntia ja parasta kaikesta oli puro, jossa sai uittaa venettä. Siinä oltaisiin leikitty vaikka koko ilta mutta meidän aikuisten kärsivällisyys ei riittänyt. Ensimmäisellä kerralla lapsi saatiin purosta irti jäätelölupauksella (tämä lapsi voisi elää jäätelöllä) ja toisella kerralla lupauksella Muumi-kaupasta (piti ostaa reissu-Nipsu kotiin jääneen pupun tilalle). Lahjontaa, tiedän. Huono vanhempi, varmasti joidenkin mielestä. Mutta jäätelön ja unilelun lapsi olisi saanut joka tapauksessa, joten sinänsä ei haitannut. 

Iloisena yllätyksenä tarjolla oli ilmaiset Muumivaipat. Mitenkäs muutenkaan. Vessoja oli hyvin, ravintoloita riitti ja ruuhkaa ei ollut. En osaa tarjoilla oikein mitään lapsiperhevinkkejä koska oma reissumme oli enemmänkin sellainen pyörähdys ilman mitään eväsretkeä. En oikein muutenkaan ole eväitä mukanani raahaavaa äiti, vaan käymme sitten syömässä kun nälkä tulee ja syömme sitä mitä on tarjolla. Kallistahan se on, mutta panostan kuitenkin mielläni palveluun ja tuen suomalaisia yrittäjiä tässäkin mielessä. Eikä se meidän kolmihenkisessä perheessä tule kovinkaan kalliksi, kun minä ja lapsi ollaan melko pieni ruokaisia. Ajattelisin varmasti eri tavalla jos meitä olisi useampi.

Pitkästä aikaa myös asukuvia: 

Mekko Uhana 

Laukku Olympia le-Tan 

Kengät Toms