maanantai 17. elokuuta 2015

Ruissalosta

 Viikko sitten, kun kävimme Muumimaailmassa, matkustimme sinne asuntoautolla ja yövyimme Ruissalon leirintäalueella. Asuntoauto on ollut meidän perheen pitkäaikainen haave. Mies tykkää kiivetä enemmän kuin minä ja kiipeäminen monesti vaatii reissuja sinne ja tänne. Ja nyt kun mies on aloittanut kiipeilyn lisäksi pyöräilyn, eli sen lycraan pukeutumisen ja niitäkin kisoja tuntuu olevan siellä ja täällä ja tuolla, niin päätimme hankkia auton jotta pääsemme koko perhe mukaan. Auton vuokraaminen olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta yllättäen niitä vuokra-autoja ei ole kovinkaan montaa tarjolla kun perheeseen kuuluu berninpaimenkoira. Muumimaailman reissun teimme vielä potentiaalisina ostajina, mutta kyllähän se auto meille sitten tuli. Mutta siis Ruissalosta.

Ehkäpä tuo auto ei olisi tehnyt niin hyvää vaikutusta, jos olisimme menneet ensimmäisellä reissullamme jonnekin muualle kuin Ruissaloon ja jos koko ajan ei olisi paistanut aurinko. Ruissalon leirintäalue kun on siisti ja moderni. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme tolppanumeron ja kyseessä oli asvaltoitu läpiajoparkki pienellä nurmikolla, koten takana näkyy. Itse leirintäalue on iso ja kun Turussa ollaan, sijaitsee tietysti meren rannalla.


Tähän väliin pieni pukeutumispläjäys. Päivän asuna oli uudet lempihousut, eli Punaisen norsun bambubohot, jotka ovat kyllä olleet lempihousut, suosittelen todellakin! Lisäksi päälle pääsi aamusta Höön huppari, tai colitsi, koska eihän tuossa varsinaista huppua ole. Jalassa Isabel Marantin kengät ja kaulassa roikkuu Olympia le-Tanin laukku. Kyllä, olen kenkä- ja laukkuaddikti ja yritän siitä koko ajan eroon. Mutta katsokaa nyt tuota laukkua! Täytyy kyllä myöntää, että paremmin se sopisi jonkin housupuvun tai hameen ja paidan kanssa, mutta reissuun kun lähdetään niin otetaan vain yksi laukku mukaan. Vaikka tosiaan siis laukkuhullu olenkin. Kenkiä toki tulee mukaan useampi pari...

Leirintäalueeseen tutustumisen keskellä lapsi löysi todella mielenkiintoisen asian maasta. Sitä sitten ihasteltiin useampi minuutti. Nautin kyllä rehellisesti siitä, kuinka lapsi pakottaa minutkin ajoittain pysähtymään ja ihmettelemään pieniä asioita. Monesti tekee mieli ottaa kädestä ja käskeä jatkamaan matkaa, mutta yritän aina muistuttaa itseäni että niin kauan kun oksanpätkä tuo iloa toisen elämään, niin otetaan siitä ilosta kaikki irti. 

Ruissalossa oli kaksi leiriläisten huoltorakennusta, tämä niistä uudempi. Sisätiloissa kävimme vain vessassa, mutta hienolta ja siistiltä näytti. Sisällä oli siis myös keittiö ja suihkut. 

 Leikkialue oli ilmeisesti myös varsin uusi ja olihan se hieno. Jotenkin ihastuin tähän liesi, lelulaatikko ja (mielestäni) autorata yhdistelmään. Lapsi tykkäsi, kuten tykkäsi myös allaolevasta minigolfradasta. Lisäksi leirintäalueella oli myös koripallokenttä ja uimaranta. Sekä muutama grillausalue. Niin ja koirapuisto, mikä näkyy tuolla minigolfradan takana.


 Yhden yön kokemuksella voin kyllä suositella Ruissaloa. Meille toki kävi niin, kuten monesti käy, että siihen viereen oli majoittunut joku bileporukka missä ilmeisesti oli isä ja tytär ja tyttären sulhanen ja kyllähän sitä alkoholin auttamaan meteliä riitti aamuun asti. Aika jännä muuten, että joka paikassa tuntuu aina olevan yksi porukka mikä valvottaa muita. En ymmärrä miksi sitä alkoholia ei voi nauttia ilman, että ne desibelit nousevat taivaasiin? Ja kuka ihme pysyy hereillä aamuun asti, itse ainakin nukahdan nykyään jo viinipullon puolessa välissä? No mutta, elämä on ja sen sellaista. Kivaa oli kuitenkin. 



Ja se Suomen kesä, en oikein tiedä mitä vikaa siinä on? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti