keskiviikko 12. elokuuta 2015

Väärän värisistä repuista

Olen todella hämmentynyt ja turhautunut. En halua loukata ketään enkä arvostella kenenkään valintoja enkä siksi oikein tiedä miten purkaisin tämän olotilan sanoiksi. Olen ihminen joka herkästi sanoo mielipiteensä. Se sinänsä ei ole mikään yllätys koska pidän blogia jossa haluan kertoa mielipiteeni asioistani ja tarkastella omia elintapojani kriittisesti. Mutta en halua tuomita muita heidän tavoistaan tai ratkaisuistaan, vaikka tykkääkin kysellä miksi ja miten, välillä ehkä turhankin kärkkään oloisesti etenkin kun on kyse omista tavoistani poikkeavista asioista.

Mielestäni hyvä keskustelu on sellainen, missä erilaiset mielipiteet kohtaavat ja asioista keskustellaan rakentavasti. En itse koe olevani vielä kovinkaan hyvä keskustelija, mutta yritän kehittyä siinä. Ja ennen kaikkea haluan kehittyä siinä. Mikä on myös syy siihen, miksi turhaudun helposti jos vastapuoli ei perustele omaa näkemystään, vaan keskittyy lähinnä halveksumaan toisen näkökantaa. Tiedän kyllä itsekin syyllistyväni tähän mutta yritän opetella siitä pois. Ihmisiä ei saa halveksumalla muuttamaan mielipiteitään eli jos haluaa muutosta, pitää toimia positiivisen kannustamisen kautta.

Nyt kun tuli syksy (ja kesäkin näköjään) ja alkoi jokaiseen syksyyn liittyvä ostomania, niin törmäsin arvosteluun tarha/koulureppujen esittelystä Prismassa. Kun esillä on kärjistetysti vain mustia Star Wars-reppuja ja pinkkejä tai liloja Frozen-reppuja (mitkä ilmeisesti myyvät, koska viime sunnuntaina meidän Primassa oli hyllyt jo osittain tyhjänä), syyllistyy kauppa sukupuoliroolien vahvistamiseen. Valikoimassa pitäsi olla enemmän neutraaleja, mutta lapsellisia reppuja jotta ihmiset, jotka pyrkivät sukupuolisensitiiviseen tai sukupuolineutraaliin kasvatukseen, löytäisivät itselleen repun eikä lapsia näin aivopestäisi sukupuolirooleihin.


Hämmennyin tästä, koska en ole tajunnut että minun pitäisi olla huolissani sukupuolirooleista siinä määrin, että näkisin vaivaa kaupan myyntihyllystä. En ole koskaan tajunnut nähdä ongelmaa siinä, että jossakin kaupassa on mielestäni väärän värisiä ja liian sukupuolikohdistettuja reppuja. En ole myöskään tajunnut ärsyyntyä yllä kuvatusta reppujen esillelaitosta. Jos valikoima ei itseäni miellytä, poistun kaupasta seuraavaan. Ja jos seinällä on pinkkejä prinsessareppuja ja mustia soturireppuja, en näe sitä niin että siellä on tyttöjen ja poikien reppuja, vaan että siellä on reppuja. Reppuja, joista jotkut tykkäävät ja toiset eivät. Ymmärrän kyllä ajatuksen, mutta en ymmärrä toteututusta. Siis pitäisikö noiden reppujen myynti kieltää? Esillelaittoa muuttaa?

En ole osannut nähdä vaivaa tästä asiasta kun itse kiinnitän repun ja kaiken muunkin ostamisessa huomioni ensimmäisenä valmistusmaahan. Sitten materiaaliin. Sitten katson ompeleet  tai miten tuote on valmistettu, onko se kestävän oloinen ja niin edelleen. Mietin, onko tämä tehty asiallisissa olosuhteissa ja kestääkö tämä käyttöä. En mieti mitä mainosmiehet yrittävät meille myydä enkä etenkään mieti sitä, onko kyseessä tyttö- vai poikatuote vai kenties sukupuoleton tuote.

Heitän nyt mututuntumalta arvion, että suurin suomalaisista ostaa (ja haluaa ostaa) edelleenkin tytölle tyttörepun ja pojalla poikarepun. Siis sen, mikä milloinkin mielletään tyttö- tai poikarepuksi. Prisma myy sitä mikä myy. Se sama suurin osa ei ajattele syyllistyvänsä liiallisen sukupuoliroolittamiseen. He vain haluavat ostaa lapselleen repun. Sellaisen, jonka lapsi haluaa ja johon heillä on varaa. Monelle se iso ongelma oikeasti on se, että mistä rahat siihen reppuun? Sitten se pienempi osa näkee tuossa reppuseinässä itse saatanan, lapsien sukupuoliroolien korostajan, mainosmiesten pahuuden ilmentymän. Boikotoikaa Prismaa ja vaatikaa, että sukupuoliroolit poistetaan kaupasta. En ymmärrä. Jos neutraalimmat reput myisivät, tuo hylly olisi niitä täynnä. Iso osa lapsista kun nyt haluaa tuon pinkin prinsessarepun. Sanotaanko silloin, että ei, et voi ostaa prinsessareppua koska olet tyttö ja se on liian sukupuoliroolimaista? Onko kasvatus silloin epäonnistunut? Ostetaanko lapselle se reppu minkä lapsi haluaa vai se reppu minkä äiti tai isä hyväksyy omien valitojensa rajoissa? Tiedän, on olemassa tutkimuksia sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, olen lukenut niitä, mutta en tiedä onko tämän kasvatussuunnan pohjimmainen ajatus, että reppujen pitää olla neutraaleja ja lapsellisia sen sijaan että ne myyvät? Enkä ymmärrä sitä logiikkaa, millä sukupuolisensitiiviyttä koskevia tutkimuksia luetaan kuin piru raamattua mutta esimerkiksi rokotusasiassa ohitetaan laajat tutkimukset noin vain "myyntipuheena". Entä jos nämä kasvatustutkimukset ovatkin myyntimiesten kikka luoda uusia markkinoita? Ihan yhtä järkevää kuin ajatus, että rokotukset ovat vain lääkefirmojen myyntipuheita.

Entä pitääkö kaupan ottaa riski ja ottaa hyllyyn reppuja, jotka eivät myy kun kauden myyntimiesten luoma hittituote on Star Wars-reppu? Eihän teillä vain katsota muuten sitä Star Warssia? Se on myyntimiesten luoma tarina, jolla myydään lisää tavaraa. Eihän lapset vain saa olla lapsia, kaukana tästä meidän aikuisten maailmasta, jossa olemme huolissamme mitä ihmeellisemmistä asioista uusimpien tutkimusten mukaisesti ja niitä vapaasti tulkiten, kun vaikkapa isossa osassa maailmaa edellenkin soditaan ja naisia alistetaan? Ja ei, eivät ne sulje toisiaan pois. Ihminen voi olla huolissaan ihmisoikeuksista ja lasten reppujen väristä, mutta välillä tämmöiset reppuongelmat vain tuntuvat niin kovin turhilta.

On totta, että sukupuolirooleissa on paljon petraamisen varaa mutta kuten kaikessa muussakin näen tämän enemmän kasvatuksellisena asiana kuin kaupan asiana. En jaksa uskoa, että tyttöni kasvaisi heikompaan rooliin elämässä siksi, että hän on tyttö ja joku ulkopuolinen hänelle siitä sanoo. Tai osoittaa hänelle hänen tyttöroolinsa laittamalla lelukuvastoon tyttöjä leikkimään nukeilla ja poikia autoilla. Meillä kun tyttö saa lelukseen lelun vaikka siinä lukisi pojille, jos se lelu on sellainen että hän sen haluaa. Samalla hän oppii, että tyttö voi leikkiä poikien leluilla eikä se ole iso juttu. Ei minua siis todellakaan haittaa, ettei olisi tyttöjen ja poikien leluja mutta en jaksa nähdä vaivaa myöskään siitä että niitä on. Näen vaivaa siitä, mitä itse opetan lapselleni omalla käyttäytymiselläni.

Uskon siihen, että pystyn kasvattamaan lapsestani vahvan naisen, ilman sukupuolen asettamia rajoja. Kuten minutkin on kasvatettu. Olen saanut olla tyttö ja olen saanut olla poikatyttö. Minua ei kasvatettu neutraalisti, kuten tuskin montaa muutakaan kasvatettiin 80-luvulla. Silti olen mennyt sinne minne olen halunnut, sukupuolirooleista viis. Minut on kasvatettu vahvaksi ilman, että mentaliteettini on kärsinyt kaupassa roikkuvista pinkeistä repuista. Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, kuten pitäisikin. En ole koskaan kokenut jääväni jostakin paitsi tai saaneeni huonoa kohtelua koska olen nainen. Olen aina pitänyt puoleni. En siis aseta lastani mihinkään rooliin vaan annan hänen kasvaa omana itseään mutta oman sukupuolensa tiedostaen ja olemalla siitä ylpeä.



Ja ilman mitään roolittelua tai sen välttämistä (ilmeisesti oikea termi meidän noudattamalle linjalle on tämä sukupuolisensitiivisyys, en ole vain osannut tehdä siitä numeroa edes Prismassa)  meidän kaksivuotias käyttää mustaa, harmaata, vihreätä, pinkkiä, punaista ja valkoista. Sinistä meillä ei vielä ole, koska en tykkää sinisistä vaatteista. Hänellä on tytön nimi, koska halusin antaa tytölle tytön nimen. Hänellä on skeittikengät, prinsessamopo ja rullalauta. Sekä potkupyörä, joka näyttää moottoripyörältä. Kaikki on hankittu koska ne ovat kivoja, eikä siksi että ne olisivat sukupuolineutraaleja tai ei-neutraaleja. Ehkäpä oikea termi on sukupuoli-ignooraus? Kasvatan lapseni ottamatta stressiä hänen sukupuolestaan?

En kiellä, etteikö sukupuoliroolituksessa olisi ongelmansa, mutta en vain pysty ymmärtämään ajoittaista hysteriaa mikä asiaan liittyy. En myöskään näe ongelmaa löytää lapselleni neutraaleja vaatteita tai asusteita, vaikka niitä ei heti Prismasta löytyisikään. Mutta näen ison ongelman siinä, että lapseni repun on voinut tehdä toinen lapsi. Tai lapsen äiti tai isä, joka saa työstään niin pientä palkkaa, että tuo lapsi näkee nälkää. Tuntuu niin uskomattomalta, että me täällä murehdimme väärin aseteltuja reppuja kun ne olosuhteet, missä reput tehdään ovat kurjaakin kurjemmat. Mutta me ihmiset olemme erilaisia. Toiset näkevät vaivaa toisista asioista ja toiset toisista. Itse en aio nähdä jatkossakaan vaivaa siitä, miten Prisman reput ovat esillä. Näen vaivaa siitä, että Bangladeshissa edelleen sortuu tehtaita, missä niitä reppuja tehdään. En kuitenkaan halveksu heitä, jotka näitä halpatuotettuja reppuja ostavat. En tuhise heille väheksyvästi, jos he sanovat minulle jotakin mistä olen eri mieltä. Sen sijaan yritän herättää heidät ajattelemaan omalla toiminnallani, kannustamalla ja jakamalla tietoa. Ja hyväksyn myös sen, että kaikille se tuotteen alkuperä ei ole tärkeää. Yritän myös hyväksyä sen, että joku näkee vaivaa asiasta josta en itse osaa vaivaa nähdä.




Ehkä pääsen tästä hämmenyksestä joskus yli. En vain voi ymmärtää, miten tässä tavaraan hukkuvassa maailmassa on vaikea löytää lapselleen sellaisia reppuja tai asusteita mitä haluaa, vaikka niitä ei siellä lähiprismassa olisikaan. Aivan varmasti on vaihtoehtoja niin repuissa kun vaatteissakin. Toki on ymmärrettävää, että toivotaan Prisman ja muiden kauppojen muuttavan sukupuoliroolitusmalliaan mutta jotenkin toivoisin, että näkisin sitä ennen päivän jossa nämä samat kaupat kiinnittäisivät huomiota tuotteidensa alkuperään ja kestävyyteen. Jotenkin tuntuu, että meillä on todellakin asiat liian hyvin kun ehdimme kiinnittää huomiota reppujen tai lastenvaatteiden asetteluun kaupassa. Niinpä toivoisin, että seuraavan kerran kun murehdimme tyttö-poika-asettelua, niin voisimme myös miettiä mikä onni on asua maassa, jossa tytöt saavat olla tyttöjä eivätkä kenenkään vaimoja ja pojat poikia eivätkä lapsisotilaita. Tai toisinpäin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti