Olen tällä hetkellä, viikko ennen tilipäivää niin sanotusti pa, broke tai miten ikinä sen nyt haluaakin ilmaista. Meillä on käyttötilillä rahaa, mutta omat käteisvarani ovat nollassa. En myöskään enää omista luottokorttia syystä että en halua maksaa laskustuslisiä tai vuosimaksuja ja nykyään kun Debit-kortit ajavat saman asian.
Mutta vaikka olen rahaton, selainen nettikauppoja. Monesti olen ostanut säästöilläni tavaraa vaikka käyttötili on ollut tyhjä enkä oikeasti ole tarvinnut mitään. Klarnaakin on tullut käytettyä, osaksi kyllä siksi että en ole ollut varma haluanko pitää tilaamani tuotteen vai en.
Nyt kävin jälleen Sokoksen nettikaupassa ihailemassa uutta Urban Decayn meikkipalettia. Minä, joka meikkaan 1-2 kertaa kuukaudessa ja haluan käyttää vain luontaistuotteita. Mutta olen myös entinen kosmetiikka-addikti. Rakastan purkkeja ja purnukoita melkein yhtä paljon kuin laukkuja. Olen vaivalla päässyt eroon isosta kasasta luomivärejä ja muita meikkejä koska en oikeasti käytä niitä juurikaan koskaan. Samasta syystä olen luvannut itselleni, etten osta niitä lisää.
Ja siellä minä silti olin. Klikkailemassa ja ihailemassa. Löysin yli sadalla eurolla tavaraa mitä en tarvitse. Miksi ihmeessä ihmisen pitää ostaa tavaraa johon ei ole rahaa ja jota ei tarvitse? En tajua. Ja jälleen kerran suljin nettiselaimen ja mietin, että kai tämän elämän voisi paremminkin kuluttaa kuin shoppailemalla?
Ja aina vain mietin sitä yhtä asiaa... miksi ihmeessä siitä ostamisesta tulee niin hemmetin hyvä olo ainakin hetkeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti