Tyhmistä lääkäreistä

Lääkärit ovat siitä jännä ammattiryhmä, että he ovat yleisesti tyhmiä ja hyväuskoisia. Tyhmiä, vaikka he suoriutuvat pääsykokeista, joissa mitataan stressinsietokykyä, päättelykykyä ja soveltamistaitoja. Joihin pitää osata pitkä fysiikka ja pitkä kemia. He ovat tyhmiä, vaikka he opiskelevat yliopistossa kuusi vuotta, suorittavat kesäisin harjoittelujaksoja ja tekevät syventäviä opintoja. He eivät kouluta itseään enää valmistumisen jälkeen, vaikka he erikoistuvat viisi-kuusi vuotta erikoistumisalasta riippuen ja suorittavat erikoislääkäritentin johon pääsääntöisesti pitää lukea useampi oman erikoisalan kirja ja muutama sata erikoisalan lehteä. Lisäksi heidän pitää läpi erikoistumisen pitää esityksiä ja kouluttautua ja kouluttautua vielä lisää. Joissakin maissa lääkärit joutuvat vielä suorittamaan tasokokeita jopa valmistumisensa jälkeen ja tämän tavan tulemista myös EU-alueelle ei ole mitenkään poissuljettu.

Tyhmyyden lisäksi lääkärit ovat myös hyväuskoisia hölmöjä. He ovat täysin lääkefirmojen talutusnuorassa, vaikka nykyään Suomessa lääkefirmat eivät saa laillisesti lahjoa lääkäreitä millään tavalla. Silti lääkefirmat ovat aivopesseet kaikki lääkärit, eivätkä lääkärit ajattele omilla aivoillaan. Lääkärit eivät hoida potilaita, he vain määräävät lääkkeitä. Itse asiassa lääkärit saavat palkkion jokaisesta lääkkeestä minkä he määräävät, ainakin jos on uskominen erään blogistin kuulemaa huhupuhetta, minkä eräs hoitaja hänelle sanoi ja blogisti koki tarpeelliseksi esittää tämän asian totuutena blogissaan.

Myös kaikki maailmassa tehdyt tutkimukset lääkkeistä ovat lääkefirmojen rahoittamia. Mm. ne, missä todetaan ettei antibioottikuuri välttämättä nopeuta korvatulehduksen paranemista tai että pitkäaikaisesta ppi-lääkkeiden käytöstä iäkkäillä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai ne missä todetaan, että antipsykoottien käyttöä muistisairailla tulee välttää. Varmaan ne samat lääkefirmat ovat taustalla, kun Suomessa "virallinen" ohje on, ettei keuhkoputkentulehdusta tule enää hoitaa antibiootilla kuin tietyissä poikkeustapauksissa.

Harvoin hermostun mistään asiasta näin paljon, mutta kun kerta toisensa jälkeen saa lukea kuinka lääkärit ovat tyhmiä, niin kieltämättä sitä hermostuu. Varsinkin kun on itse lääkäri. Ja vielä sellainen lääkäri, joka viettää päivänsä yrittäen vähentää vanhusten lääkkeitä pitämällä heidät kuitenkin hengissä ja hyvinvoivina. Se sama lääkäri, joka on saanut vihat niskoilleen useammin kuin kerran, kun ei ole suostunut päivystyksessä aloittamaan antibioottia virustautiin tai kun on ehdottanut äidille, että seurataan vielä lapsen korvia, kun tulehdus voi mennä myös itsestään ohi. Niin, taidan olla sellainen lääkefirman talutusnarussa kulkeva lääkäri joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan.

Olen joskus aiemminkin kysynyt, että missä ne minun palkkiot kaikista kirjoittamistani resepteistä on? Odotan nyt kohta seitsemän vuotta reseptejä kirjoittaneena saavani jonkun jättisumman tililleni hetkenä minä hyvänsä. Yksikään työpaikkani, joihin on muuten kuulunut myös ostopalvelufirmoja, eivät ole vielä moisia palkkiota maksanut. Jos joku tietää mistä sen palkkion saa vaatia, niin kertokaa ihmeessä?

Niin ja se syy sille, miksi tämä blogi on nykyään ajoittain hiljainen on se, että vaikka me lääkärit emme itseämme enää valmistumisen jälkeen sivistä opiskelemalla uusinta tietoa niin olen silti viettänyt iltojani (sen yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen) lukemalla uusimpia tutkimuksia omalta erikoisalaltani. Niitä kun julkaistaan satoja vuosittain eivätkä ne suinkaan ole kaikki lääkefirmojen tuottamia, vaikka niin ehkä voisin foliohattu päässäni kuvitella.

Ja vielä lopuksi voisi todeta terveen rokote- ja lääkekriittisyyden olevan enemmän kuin hyväksi. Mutta jos nielee purematta kaiken minkä Magneettimedia ja kumppanit tuottavat, niin en ymmärrä miten sitä on olevinaan yhtään sen parempi kuin ne lääkefirmojen talutusnuorassa olevat lääkärit. Kaikkihan me näköjään kuljemme jonkun talutusnuorassa.

Ps. Suuren hämmennyksen vallassa seuraan keskustelua siitä, kuinka lääkärit aina vain lykkäävät pillereitä vaivaan kuin vaivaan. En tiedä kuinka monta kertaa olen yrittänyt puhua potilailleni elintapojen tärkeydestä, tupakanpolton lopettamisesta, terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (kipujen hoidossa), nukkumisen tärkeydestä, stressin vähentämisestä ja niin edelleen. Jos olisin vaihtoehtoja tarjoava hoitaja, niin minun sanallani tuntuisi olevan paljon suurempi merkitys lääkkettömässä hoidossa kuin näin länsimaisen lääketieteen edustajana.