Töissä on taas riittänyt kiirettä. Päivät ovat venyneet ja kun on kiire, jää asiat hoitamatta tai ne tuntuvat hoituvan huonosti ja sitten mietin niitä vähintäänkin alitajunnassa öisin enkä saa nukuttua. Mikä taas johtaa siihen, että aamulla väsyttää eikä työteho kulje täysillä. Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja olen saanut hankittua melkein kaikki joululahjat. En viitsi tässä niitä kertoa, kun osa perheestä blogia aina silloin tällöin lukee mutta voin kertoa, että hyvin pitkälle lahjat ovat Suomessa valmistettuja ja käyttöön tulevia.
Asukuvia ei ole tullut hetkeen otettua, kun ei oikein missään ole tullut käytyä. Nyt kuitenkin teimme sunnuntaina päiväretken Ideaparkkiin. Puhelimeni tarvitsi näytönvaihdon ja lapsi pääsi Hoploppiin. Ja ihmisten ilmoille lähteminen antaa aina aihetta pukeutua hieman paremmin. Jälleen kerran tuli mieleen se, kuinka muodikkuus ei vaadi kiinatuotantoa. Toki allekirjoittaneen muodikkuudesta voidaan olla ainakin kahta eri mieltä, mutta on siitä joskus tullut positiivistakin palautetta vaikka en mitään suuria muotiriskejä otakaan.
Päivän asuna Uhanan merinovillaleggarit, Nurmen tunika,
Isabel Marantin kengät ja Saint Laurentin laukku.
Ja niistä joululahjatoiveista. Olen joskus aiemmin kirjoittanut, etten ymmärrä miksi vauvaikäiselle pitää ostaa joululahjoja kun ei se vauva vielä niiden päälle mitään ymmärrä. Enkä halua opettaa omaa lastani siihen, että jouluna hukutaan paketteihin. Tänä joulua olen kyllä ostanut lapselle yhteensä kolme pakettia mutta en tiedä vielä annetaanko ne kaikki kerralla. Mutta nyt olen hämmästellyt sitä, miten monesti olen viime viikkoina törmännyt siihen, että joka 2-vuotiaat tekevät joulupukille lahjatoivelistaa. En oikein ymmärrä miten se tapahtuu. Meidän oma lapsi tuntuu kyllä haluavan paljon kaikkea mutta se, että hän osoittaisi oma-aloitteisesti jostakin leluvihkosta jonkun tietyn lelun mitä haluaa enemmän kuin jotain muuta lelua on aika kaukaa haettu ajatus. Jos osoitan jotain ja kysyn, haluatko tämän niin vastaus on pääsääntöisesti joo. Mutta nyt ihan rehellisesti sanottuna, ei tuo taapero kyllä osaa itse vielä eritellä mitä hän haluaa joulupukilta ja mitä ei. Enkä minä halua siihen toivomiseen rohkaista.
Ymmärrän kyllä, että joulupukki on hyvä kiristyskeino aikuiselle mutta vierastan edelleenkin ajatusta siitä, että lasta uhkaillaan lahjoilla ja niiden puuttumisella noin kaksi kuukautta ennen joulua. Kun en kuitenkaan ole varsinaisesti koskaan törmännyt siihen, että lapsi olisi ollut ilkeä ja jäänyt ilman lahjoja. Edelleenkin pidän yhtenä tärkeimpänä kasvatuksen kulmakivenä sitä, että jos lasta uhkailee jollakin niin siitä uhkauksesta pitää pitää kiinni. Siksi meillä ei uhkailla lahjattomuudella jouluna vaikka aamulla uhma usein painaakin. Eikä meillä kaksi ja puolivuotias kirjoita vielä joulupukille. Katsotaan sitten ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti